>>> art & thoughts <<<

-

Texts without a home I.

" Voitaisiin vanhana yhdessä kukkia.
Kukkia. Nipistän. Koitappa tässä sulle kukkia. Eikä siinä, mitäpä sitä pennillä mulle.
Kuitenkin jos siemenen istuttaisi, ja antaisi vielä kasvaa, kukkia."

" These walls are thin walls.
Data structures, where the information fluctuates.
These thin walls breach data. 
Calls get observed, words turn inverted. 
Ideologies spread through these walls.
Inside these walls thoughts are left to linger. 
This tapestry culminates in data.
These walls are malware. These walls are firewalls. "

" Luin eilen Kiveä. 
Kumosin eilen pienimmän kiveni. 
Ennen luulin ettei niitä kuulu huolia.
Suuret kivet vierii niin paljon raskaammin. 
Silti purin eilen pientä kiveä. Löysin itseni kupeelta. Tuntui. "

fin.

- -

Texts without a home II.

" Joenvarrella turistit majoittuu. Katse; kasvosi kauniit kulissit raottuu.
Minä lausuin, sinä vaieten. Koe nämä arjen alkajaiset; Täällä Turussa tasavallan kansalaiset. "

" A new vulture was bestowed. The new culture was born.
We are the ones who split seconds, the ones who discover what’s actually long.
Break the rules; it’s all in our heads anyways.
Time is frozen in our beds anyways. And it’s all wrong. "

" Väännän teippirullaksi etanaa.
Madellen korvaan menneitä, sillä vielä tänäänkin etsin niitä elävän tulevan enteitä. 
Sinne paikkaan.
Toivon, kotilon sinusta köytin, enkä enää liiku minnekään.
Täällä kääriydyn limaiseen vaippaan.
Enkä enää kotiini kaipaa. "

fin.

- - -

A concept and genre I'm eager to explore more when the stars align...
Hit me up, anonymous reader!

Texts without a home III.

" What is a sidewalk? Strips of bland white chalk; 
a construction site walk.
Faces of routine’s daily crazes. 
Existence before the aforementioned. 
You. 
The greatest story untold, yet just as true.
That linkage finally getting showered with a bouquet of flowers. 
Us. 
Betting power dynamics. 
Confined before set free. Movement in play. A novelette; 
that Shorter Walk.
One fleeting friendship. 
And I woke up late for the night shift. "

" Onhan menestyminen pienempi neula kuin elää yli varojen… 
Se on koukku. 
Ja miekka on se joka sitä pitelee, ja se joka sitä pitelee on loukku. "

" The most fragile of dimensions. 
How to touch it, the outside gazes. 
Pulse on the fingertip. 
Rush parades.
Purest form, with the unstained pass. 
For once I’d wish to actually tap on the glass.
Conductor points. 
There seems to only be a single action.
A distraction… a cover, a manmade construction, yet a choice. 
An approach.
Caress, the Sensory Lover. "

fin.

- - - -

Through the emergence of the "Suika -like" genre, Normal Folk was a reactionary response of sorts. Maybe one of these days I'll bring it back.

<<< to be continued >>>